Apokryfiset evankeliumit ovat kirjoituksia, jotka enemmän tai vähemmän jäljittelevät Raamatun kanonisia evankeliumikirjoituksia muodoltaan, mutta sisällöltään useinkin eroavat niistä huomattavasti. Tällaisia kirjoitelmia tunnetaan kymmeniä. Useista on säilynyt vain lyhyitä katkelmia, ja joistakin tiedetään vain varhaisten 'apostolisten isien' kirjoituksissa olevien lainausten tai mainintojen perusteella. Mitä ne sitten sisältävät? Siitä jonkinlaisen käsityksen saa tarkastelemalla muutamia tunnetuimpia apokryfisiä evankeliumeja.

Jaakobin Protevankeliumi.

Useimpien apokryfien tunnusomaisena piirteenä on liioittelu ja epäuskottavien ihmetapausten kuvaukset. Jaakobin 'evankeliumi' on tästä tyypillinen esimerkki. Tekstin uskotaan syntyneen ennen vuotta 165, koska mm. Justinus viittaa siihen. Se ker 24424k1022y too pääasiassa Marian elämästä Jeesuksen syntymään asti. Sen mukaan Marian (neitseelliseen) syntymään liittyi samanlaisia ihmeitä kuin Jeesuksenkin syntymään enkeli-ilmoituksineen ym. tapahtumineen. Kuuden kuukauden iässä Maria otti jo ensimmäiset askeleensa. Kolmivuotiaana hänet vietiin temppeliin, jossa hän oli 12 vuotiaaksi asti saaden ravintonsa enkelin kädestä. Sitten hänet kihlattiin vanhalle leskimies Joosefille, jolla oli jo ennestään monta lasta. Hän tuli neitseellisesti raskaaksi ja synnytti Jeesuksen. Kun kätilö halusi tutkia, oliko Maria neitsyt vielä synnytyksen jälkeen, hän poltti kätensä kosketellessan Marian synnyttimiä. Käsi kuitenkin parani, hänen tunnustettuaan syntinsä ja epäuskonsa.

Pseudo-Matteuksen evankeliumi.

Kirjoitus käsittelee samoja asioita kuin edellinen, mutta on myöhäisempi ja todennäköisesti yhdistelmä Jaakobin evankeliumista ja Tuomaan lapsuusevankeliumista. Legendaarinen aineisto on lisääntynyt myöhemmän 'toimittajan' käsissä.
  Jo kolmivuotiaana Maria käveli vakain askelin, puhui niin täydellisesti ja pysyi Jumalaa ylistämässä niin lakkaamatta, että kaikki ihmettelivät. Hänen kasvonsa olivat niin ihanat ja loistavat, että tuskin kukaan saattoi katsoa häntä kasvoihin. Käsityötaidoissa hän voitti vanhat vaimot jo nuorella iällään. Neljätoistavuotiaana hänet arvottiin puuseppä Joosefille. Hän tuli raskaaksi ja häntä epäiltiin avionrikkojaksi, mutta ihmiset uskoivat kun hän vakuutti syyttömyyttään. Synnytys tapahtui kivuttomasti ja verettömästi. Mariaa tutkivan kätilön käsi kuivettui, mutta parani hänen koskettuaan lapsen vaippaa.
  Tekstissä kerrotaan myös itämaan tietäjistä, Herodeksen toimeenpanemasta poikalasten surmaamisesta, paosta Egyptiin ja kuinka Jeesus jo lapsena teki kaikenlaisia ihmeellisiä tekoja. Eräässä Egyptiläisessä temppelissä esim. hajosi 350 epäjumalan kuvaa, kun Jeesus äitinsä kanssa astui temppeliin. Kerran Jeesuksen leikkiessä eräs poika hajotti hänen hiekkarakennelmansa, mistä tuohtuneena Jeesus kirosi pojan niin, että tämä kuoli. Myöhemmin Jeesus sitten herätti pojan henkiin. Jo viisivuotiaana hän hämmästytti opettajat puheillaan, koska tiesi enemmän kuin he.

Tuomaan lapsuusevankeliumi.

Kirjoitus sisältää kertomuksia Jeesuksen lapsuudesta 12 -vuotiaaksi asti. Kirjoitelmalle on monien muiden tapaan ominaista pyrkimys osoittaa, että Jeesus jo lapsena omasi yliluonnollisia voimia, joita hän kuitenkin lapsen tavoin käytti joskus varsin kyseenalaisestikin. Tapahtumat ovat lähes samoja, kuin edellisessä evankeliumissa. Tällaisia kertomuksia tunnetaan runsaasti. Ne ovat aikansa ihmisiä viehättäneitä legendoja, oman aikansa 'satuja', joita kirkko ei ole koskaan hyväksynyt Raamatun kaanoniin kuuluviksi.

Nikodeemuksen evankeliumi.

Tämä teksti käsittää kaksi eri kertomusta. Ensimmäinen osa eli Pilatuksen teot kertoo laveasti Pilatuksen oikeudenkäynnistä Jeesusta vastaan sekä Jeesuksen kuolemasta ja sen jälkeisistä tapahtumista ylösnousemuksen aikaan asti. Tekstin sävy on Pilatusta puolusteleva ja korostaa hänen asemansa tärkeyttä pelastushistorian kannalta katsottuna. Vaikka kertomuksessa on liioittelun tuntua, on sitä kuitenkin vähemmän kuin edellisissä apokryfeissä. Tekstin arvellaan olevan peräisin toiselta vuosisadalta ja syntyneen ns. monofysiittien (=yksi luonto) piirissä, sillä koptilainen kirkko pitää Pilatusta pyhänä.
  Nikodeemuksen evankeliumista on useita versioita. Ne saattavat pohjautua alkuperäisiin Pilatuksen tekemiin asiakirjoihin, joihin mm. Justinus Marttyyri, Tertullianus ja Eusebius ovat viitanneet.

Nikodeemuksen evankeliumin toinen osa eli Kristuksen laskeutuminen Tuonelaan kertoo Jeesuksen kuoleman aikaan haudoista nousseiden kuolleitten suulla siitä, mitä Tuonelassa tapahtui, kun Jeesus kävi siellä saarnaamassa. Tuonelassa olivat kaikki 'maailman alusta asti kuolleet', mm. Aadam, Seet, Aabraham, Jesaja ja Johannes Kastaja. Kerrotaan Aadamin paratiisiin pääsystä (?) ja miten matkalla sinne nähtiin mm. Heenok ja Nikodemus (jotka eivät siis olisi muiden tavoin olleet Tuonelassa odottamassa ylösnousemusta). Kertomuksessa on myös kuvitteellinen väittely Saatanan ja Tuonelan kesken siitä, voiko Tuonela pitää Jeesusta hallussaan. Tekstissä mainitaan myös ristinmerkin käyttö.

Koptilainen Tuomaan evankeliumi.

Kuten nimikin sanoo, 'evankeliumi' on kirjoitettu koptin kielellä, joka oli kreikkalaisilla kirjaimilla kirjoitettua Egyptin kieltä. Teksti sisältää pelkästään Jeesuksen sanomia yksittäisiä lauseita ilman mitään järjestystä tai systeemiä. Teksti löydettiin v. 1945 Nag Hammadin lähistöltä Ylä-Egyptistä. mainittu löytö sisälsi mm. gnostilaisia tekstejä ja tämäkin teksti lienee ollut gnostilaisten käytössä. Niiden gnostilaisesta alkuperästä ei kuitenkaan ole varmuutta. Alkuperäisen tekstin ajankohdasta tutkijoiden käsitykset vaihtelevat vv. 150 - 300 välillä, mutta itse käsikirjoitus ajoitetaan 4:nnelle ta 5:nnelle vuosisadalle. Teksti sisältää 114 lauselmaa eli logionia, joista jotkut muistuttavat synoptisista evankeliumeista tuttuja Jeesuksen lauseita enemmän tai vähemmän muunneltuina, mutta osa on sekavia, suorastaan järjettömän tuntuisia, joita on vaikea kuvitella Jeesuksen sanomiksi. Niistä pari esimerkkiä:

Jeesus sanoi: "Autuas se leijona, jonka ihminen syö, niin että leijona tulee ihmiseksi, ja kirottu se ihminen, jonka leijona syö, niin että leijona tulee ihmiseksi." (Log 7)

Jeesus sanoi: "Taivas häviää, ja häviää se, mikä on taivaan yläpuolella. Kuollut ei elä, eikä elävä tule kuolemaan. Silloin kun söitte kuollutta, teitte sen eläväksi. Kun tulette valoon, mitä sitten teette? Silloin kun olitte yksi, teistä tuli kaksi. Mutta kun olette kaksi, mitä silloin teette?" (Log 11)

Hieman lisää Tuomaan evankeliumista.

Vapahtajan kosto.

Teksti kertoo ensin Tituksen ja Vespasianuksen rankaisutoimista juutalaisia kohtaan sen takia, mitä nämä olivat tehneet Jeesukselle. Juutalaisia tapettiin suurin joukoin mm. puuhun ripustamalla, jotkut tappoivat itsensä, toisia kivitettiin ja jotkut myytiin orjiksi. Pilatus heitettiin vankilaan. Toisena aiheena on keisari Tiberiuksen, Tituksen ja monien muiden roomalaisten ihmeelliset parantumiset vaivoistaan. Velosianus -niminen nainen lähetettiin etsimään jotakuta, joka parantaisi keisarin vaivoistaan ja lopulta tämä löysi Veronica -nimisen naisen, jolla oli hallussaan liina, johon oli ihmeen kautta tullut Kristuksen kasvojen kuva. Kun tämä liina tuotiin Roomaan, niin kaikki kuvaa kumartavat paranivat. Keisari hoviväkineen kääntyi kristinuskoon näiden tapahtumien vuoksi.

Neitsyt Marian kuolonuneen nukkuminen.

Tämä legenda kertoo nimensä mukaisesti Marian kuolemaan liittyneistä tapahtumista. Kertomus vilisee ihmeitä; tapahtui ukkosta ja maanjäristyksiä ja 'kaikki Herran oppilaat saapuivat pilvessä' Marian kammion ovelle. Jopa itse Kristus laskeutui taivaasta ottamaan vastaan rakkaan äitinsä sielun. Kun Marian ruumista asetettiin hautakammioon, ympäröi apostolit äkkiä suuri valo taivaasta ja heidän kaatuessaan maahan, enkelit nostivat Marian ruumiin taivaaseen. Myöhemmin todettiin, ettei ruumista ollut hautakammiossa.

Johanneksen kirja Marian kuolonuneen nukkumisesta.

Edellisen kanssa hyvin samansisältöinen, Mariaa palvonnan kohteena, Jumalansynnyttäjänä ja ikuisena neitsyenä kuvaileva kertomus. Siinä kuvaillaan, miten enkelit etukäteen ilmoittivat Marian kuolemasta ja kuinka apostolit saapuivat pilven tuomina kaukaisistakin paikoista kuten Efesosta, Roomasta, Tiberiaasta, Aleksandriasta, jopa Intiasta saakka Marian lähtöä seuraamaan. Marian sielu otettiin taivaaseen, mutta hänen ruumiinsa siirtyi paratiisiin vasta kolmannen päivän kuluttua.

Marian evankeliumi.

Tämä Nag Hammadista v. 1945 löydetty koptilainen evankeliumi on alkuaan kreikankielinen ja peräisin v. 150 JKr. Se edustaa gnostilais-egyptiläistä kristillisyyttä ja kertoo Maria Magdaleenasta Jeesuksen lähimpänä oppilaana, joka naisena ymmärsi parhaiten Jeesuksen sanoman ytimen. Kirjoituksessa häntä kutsutaan Apostolien apostoliksi ja väitetään Jeesuksen opettaneen 'salaiset' tietonsa ensiksi Marialle, jonka välityksellä tieto sitten annettiin muille oppilaille. Miespuolisten oppilaiden, etenkin Pietarin kerrotaan närkästyneen tästä.

Evankeliumi väittää Marian olleen myös Jeesuksen puoliso. Tämän näkemyksen taustalla saattaa olla eräs essealaisten laatima kertomus Jeesuksen elämänvaiheista. Tämä Vatikaanissa säilytettävä teksti mainitsee Jeesuksen ja Marian olleen nuorina toisiinsa rakastuneita, ja että Maria ymmärsi täydellisesti vapauden merkityksen rakastetulleen. Tämä naisen asemaa korostava evankeliumi on saattanut syntyä vain Egyptissä Isiksen ja Osiriin hengessä, kristillisten ja pakanallisten käsitysten sekoittuessa. Joka tapauksessa se on nykyään antanut pontta feministiteologien väitteille kristinuskon vääristymisestä miesten hallitsemaksi patriarkaaliseksi järjestelmäksi alkuperäisen sukupuolien tasa-arvoon perustuvan yhteisön sijasta.

Pontius Pilatuksen kirjeet ja viralliset asiakirjat.

Oman lukunsa kanonisten kirjoitusten ulkopuolissa teksteissä muodostavat Pilatuksen kirjeet ja muut asiakirjat. Nämä tekstit käsittävät useita eri kirjoituksia ja niiden eri versioita joko Pilatuksen itsensä alunperin laatimista tai hänen hallussaan olleista kirjeistä ja asiakirjoista. Asiantuntijoilla lienee erilaisia käsityksiä niiden aitoudesta tai siitä, miten tarkoin ne vastaavat alkuperäisiä kirjoituksia.

Pontius Pilatuksen ilmoitus keisari Tiberiukselle.

Asiakirja on käännös latinalaisesta käsikirjoituksesta, jota säilytetään Roomassa Vatikaanin kirjastossa. Siinä Pilatus lähettää tervehdyksensä keisarille ja toteaa: "Viimeksi kuluneitten päivien tapahtumat ovat sitä laatua, että pidän tarpeellisena niistä kustakin erikseen kirjoittaa."
  Aluksi hän moittii juutalaisia, jotka olivat loukanneet häntä jättämällä saapumatta pitoihin, jotka hän oli järjestänyt Jerusalemiin muuttonsa kunniaksi. Ylipappi yritti perustella pois jäämistä uskonnollisilla syillä, mutta Pilatus pitää häntä epäluotettavana. Pilatus valittaa, että juutalaiset ovat alinomaa rettelöimässä ja kirjoittaa: "Ei paljoa puutu, etten sano: kirottu olkoon se päivä, jona tulin Valerius Gratuksen jälkeen Juudean prokuraattoriksi."
  Sitten hän kertoo kuulemistaan Jeesusta koskeneista huhuista, ja kuinka hän sitten sattumalta näki tämän nuoren miehen puhumassa suuren väkijoukon keskellä. Pilatus ei kuitenkaan jäänyt kuuntelemaan, vaan käski palvelijansa jäädä tekemään muistiinpanoja ja kertoa niistä myöhemmin. Kuultuaan palvelijan selonteon, hän totesi ettei ollut aiemmin kuullut mitään sen kaltaista keltään filosofilta. Hän sai Jeesuksesta myönteisen kuvan, eikä nähnyt tarvetta rajoittaa hänen puheoikeuttaan, kuten monet vaativat. Hän sanoo antaneensa Jeesukselle myös oikeuden koota kansaa ympärilleen, opettaa ja valita oppilaita.

Tämä Jeesukselle annettu rajaton oikeus kuitenkin ärsytti rikkaita ja mahtavia juutalaisia, varsinkin kun Jeesus ei sanoissaan säästellyt heitä. Kun syytöksiä Jeesusta vastaan alkoi tulla lähes päivittäin, kutsui Pilatus Jeesuksen luokseen kehoittaen tätä olemaan varovaisempi puheissaan. Jeesus antoi ymmärtää, ettei voisi toimia toisin, jolloin Pilatus sanoi: "Pakotat muuttamaan pyyntöni käskyksi!" Jeesus sanoi tietävänsä, että hänen kohtalonsa on joutua vainotuksi, ja poistui. Loppuosa asiakirjasta on jokseenkin yhtäpitävä kanonisten evankeliumien kanssa kertoen Jeesusta vastaan nostetusta oikeudenkäynnistä ja tuomiosta aina Golgatan tapahtumiin asti.

Prokuraattori Pilatuksen ilmoitus Rooman keisarille.

Tervehdyksen jälkeen Pilatus kertoo muutamista Jeesuksen tekemistä ihmeistä, ja sanoo joidenkin olleen niin suuria, "etteivät ne jumalat, joita me kunnioitamme, voisi semmoisia tehdä". Sen jälkeen hän kertoo miten juutalaiset pappiensa johdolla panivat toimeen suuren metelin ja pakottivat hänet ristiinnaulitsemaan Jeesuksen. Hän kertoo, miten 'koko maailma pimeni' Jeesuksen ollessa ristillä, ja miten juutalaiset kertoivat haudoista nousseista kuolleista. "He väittävät, että nämä ylösnousseet olivat Aabraham, Iisak, Jaakob, kaksitoista esi-isää sekä Mooses ja Job." Sitten seurasi maanjäristyksiä, valoja, ym. ilmiöitä - jopa enkeleitä näkyi taivaalla. Mainitaan myös Jeesuksen ilmestyneen joillekin kuolemansa jälkeen.

Toinen, edellisen kanssa lähes saman sisältöinen teksti tunnetaan nimellä Ilmoitus Pontius Pilatukselta, Juudean prokuraattorilta Rooman keisari Tiberiukselle.

Pontius Pilatuksen kirje Rooman keisarille.

Tässä lyhyessä kirjeessään Pilatus puolustelee tekojaan, ja sanoo, että tämä Jeesuksen saama kova tuomio tuli kansan tahdosta. "Omasta puolestani olin minä siihen vastahakoinen ja arka tuomiota julistamaan." Hän sanoo pitävänsä Jeesusta viattomana ja hurskaana miehenä, ja että vain kapinan pelko sai hänet julistamaan tuomionsa.

Pontius Pilatuksen kirje Klaudiukselle.

Tätä kirjettä kirjoitettaessa Pilatus oli jo pantu viralta, eikä Klaudius ollut vielä Rooman keisari. Tervehdyksen jälkeen Pilatus kertoo kuinka juutalaisten isät olivat luvanneet, että heidän jumalansa lähettäisi heille taivaasta pyhänsä, jota nimitettäisiin heidän kuninkaakseen, ja että hän oli tämän luvannut neitseen kautta maailmaan lähettää. "Hän tulikin Juudeaan silloin, kun minä siellä prokuraattorina olin." Sitten hän mainitsee Jeesuksen suorittamista ihmeteoista ja miten "kaikki kansa juutalaisten keskuudessa nimittikin häntä Jumalan pojaksi." Pilatus kertoo sitten lyhyesti Jeesuksen kuolemaan johtaneista tapahtumista sanoen lopuksi: "Nämä asiat minä olen nyt kertonut sitä varten, ettei kukaan saattaisi näitä väärin selitellä jollakin muulla tavalla, ja ettette uskoisi juutalaisten valheita."

Pilatuksen asiakirjat 1. kreikk. käänn. mukaan

Tämä on laaja kertomus ( johdanto ja 16 lukua) Jeesuksen elämän lopputapahtumista. Kertomuksen laatijaksi ilmoittautuu Ananias, joka sanoo kuuluvansa prokuraattorin henkivartijoihin ja "katsottu pyhään kasteeseen soveliaaksi." Hän kertoo etsineensä kirjoitettuja muistiinpanoja Jeesusta koskevista tapahtumista ja löytäneensä hebreaksi kirjoitettuna nämä muistiinpanot, jotka hän on nyt kääntänyt Kreikan kielelle. Kirjoitustensa julkaisemisen ajankohdan hän ilmoittaa olevan "herramme Flavius Teodosiuksen seitsemäntenätoista, Flavius Valentinuksen kuudentena hallitusvuonna sekä yhdeksäntenä ajanjaksona."

Itse tapahtumat, joita asiakirjassa kuvataan, ovat tuttuja evakeliumikertomuksista, mutta sisältävät huomattavan joukon yksityiskohtia, joita ei kanonisissa evankeliumeissa ole. Tällaisia ovat mm. maininnat juutalaisten esittämistä väitteistä, että Jeesus on äpäränä syntynyt ja todistajista jotka kiistivät nämä syytteet vakuuttaen itse olleensa paikalla Joosefin ja Marian kihlajaisissa. Lisäksi esitetään useita oikeudenkäynnin yhteydessä kuultuja Jeesuksen parantamien ihmisten todistuksia parantumisestaan.
  Jeesuksen hautaamisesta huolehtineesta Joosef Arimatialaisesta kerrotaan, miten juutalaiset neuvottelivat hänenkin surmaamisestaan, mutta sapatin tähden pistivät hänet vankilaan, josta hän enkelin avulla vapautui ovea aukaisematta. Jeesuksen tyhjän haudan johdosta syntyneet keskustelut juutalaisten ja haudanvartijoiden välillä kerrotaan myös melko seikkaperäisesti. Lisäksi kerrotaan, miten pappi Phineas, opettaja Adas ja leviitta Haggai tulivat synagoogaan kertomaan muille papeille näkemistään ja kuulemistaan Jeesusta koskevista asioista.
  Jotkut vanhimmat tiukkaavat heiltä, ovatko he tulleet synagoogaan rukoilemaan vai pitämään näitä 'tyhjänpäiväisiä puheita'. Phineas, Adas ja Haggai vastaavat, että jos heidän kertomansa on syntistä, niin 'tehkää meille mitä hyväksi näette'. Vanhimmat kieltävät heitä enää puhumasta asiasta kenellekään.

Tästä asiakirjasta on myös toinen kreikankielinen käännös, jonka teksti on sujuvampaa ja joka sisältää pieniä eroavuuksia edelliseen. Näistä eroista voisi mainita, että ilmaisun 'äpäränä syntynyt' asemesta käytetään sanontaa 'synnissä syntynyt' ja että oikeudenkäyntiin ja Jeesuksen kuolemaan liittyvät 10. ja 11. luku ovat laajempia. Lisäksi kerrotaan, miten Pilatus sai ajatuksen lähettää Jeesus Herodeksen kuulusteltavaksi, kuultuaan, että Jeesus on sama henkilö, jonka Herodes oli aikoinaan yrittänyt tuhota tapattamalla kaikki vastasyntyneet poikalapset.

Pilatuksen virallisista asiakirjoista on myös latinankielinen käännös, joka sisällöltään vastaa melko tarkasti ensimmäistä kreikkalaista käännöstä. Yleisenä piirteenä näille asiakirjoille on, että ne antavat Pilatuksesta myönteisemmän kuvan kuin evankeliumit, mikä on tietysti monestakin syystä ymmärrettävää. Mielenkiintoinen yksityiskohta näissä teksteissä on maininta Jeesuksen ystävistä ristin juurella. Matteus, Markus ja Luukas kertovat heidän seisoneen taaempana katselemassa, Johannes taas kertoo heidän seisseen ristin tykönä. Pilatuksen asiakirjat kertovat heidän ensin olleen ristin lähellä, mutta juutalaisten ajaneen heidät kauemmaksi, joten kumpikin evankeliumien esittämä versio olisi oikea, muistiinmerkinnät olisi vain tehty hieman eri aikaan.

Aidot vai väärennetyt?

Koska tiedetään olleen olemassa myös väärennettyjä Pilatuksen asiakirjoja, herää luonnollisesti kysymys, eivätkö nämä saattaisi olla juuri niitä? On kuitenkin päteviä syitä uskoa, että ne eivät ole. Väärät Pilatuksen asiakirjat ilmaantuivat vasta keisari Maximinuksen aikana (300 -luvulla) ja hänen määryksestään, ja samaan aikaan elänyt kirkkohistorioitsija Eusebius kertoo niiden sisällöstä, joka oli Jeesusta häpäisevää. Justinus Marttyyri vetoaa näihin asiakirjoihin jo v. 138, joten ei voi olla kysymys samoista asiakirjoista. Joka tapauksessa Pilatuksen asiakirjat lienevät siis todella olleet olemassa. Ja koska Justinus Marttyyri vetosi puolustuspuheessaan näihin asiakirjoihin v. 138, niiden on täytynyt olla jo tuolloin olemassa, muuten hän ei olisi voinut vedota niihin. Myös Tertullianus mainitsee nämä asiakirjat v. 200 paikkeilla. Näihin jäljennöksiin on tietysti saattanut tulla ajan myötä pieniä muutoksia.

Kyseessä oleva Justinus Marttyyrin apologiaan liittyvä kohta kuuluu: "Kun he olivat hänet ristiinnaulinneet, jakoivat ne, jotka hänet ristiinnaulinneet olivat, hänen vaatteensa ja heittivät (niistä) keskenänsä arpaa hänen hameestaan. Ja sinä saatat nähdä niistä asiakirjoista, jotka Pilatuksen maaherrana ollessa kirjoitettiin, että nämä asiat tapahtuivat." Myöhemmin hän kirjoituksessaan vetoaa toistamiseen näihin asiakirjoihin: "Ja että myöskin oli ennustettu meidän Kristuksemme kaikenlaisia sairaita parantavan ja kuolleita herättävän, kuule, mitä siitä on sanottu: 'Silloin avataan sokeain silmät, ja kuurojen korvat aukenevat, silloin rammat hyppäävät kuin peurat, ja mykkäin kieli puhkeaa kiitokseen.' Sinä saatat helposti Pontius Pilatuksen asiakirjoista nähdä, että hän teki näitä kaikkia."

Roomalaisista asiakirjoista.

Rooman ensimmäisten keisarien aikaan oli olemassa monenlaisia asiakirjoja. Senaatin asiakirjojen lisäksi oli itse Rooman kaupungin asiakirjat ja Rooman kansalaisia koskevat asiakirjat (väestörekisteri). Lisäksi oli muiden kaupunkien, maakuntien ja maaherrojen asiakirjat. Julius Caesar oli jo määrännyt, että sekä senaatin että väestön asiakirjat olivat julkisia. Virkamiehinä toimivan senaattorin tehtävä oli kirjoittaa nämä asiakirjat. Myöhemmin keisari Augustus tosin kielsi senaatin asiakirjojen julkistamisen. Nämä senaatin asiakirjat olivat ilmeisesti hyvin laajat, koska ne sisälsivät kaikki esitykset ehdotuksineen niitten lähettämisestä konsuleille tai keisarille sekä myöskin senaattorien puheenvuorot eri asioita käsiteltäessä. Kansan tai kaupungin asiakirjat sisälsivät luetteloita tärkeiden tai pätevien henkilöiden syntymä- , avioliitto- tai kuolinpäivistä sekä myös avioero- ja oikeudenkäyntiasioita ym. Näitä asiakirjoja saivat roomalaiset kirjailijat usein luvan käyttää hakeakseen niistä tietoja. Tällaisia asiakirjoja tiedetään olleen muuallakin kuin Roomassa, joten asiakirjojen laatiminen ja lukeminen olivat käytössä noihin aikoihin yleisesti.

Entä onko uskottavaa, että Pilatus olisi kirjoittanut tällaisia asioita Jeesuksesta, jonka hän tuomitsi? Tähän voidaan todeta, että Pilatus oli pahassa välikädessä. Hän pelkäsi sekä juutalaisten kapinointia että keisarin suhtautumista tähän omavaltaiseen tekoon. Hän oli myös ollut julkisesti vastahakoinen tuomitsemaan Jeesusta, ja hänen oli siksi seliteltävä syytä siihen. Hänen vastahakoisuutensa selittyisi keisarille parhaiten esittämällä Jeesus hyväksi ja syyttömäksi mieheksi ja mainitsemalla hänen ihmetöistään. Eikä ole myöskään luultavaa, että hän olisi uskaltanut antaa vääriä tietoja tai jättää jotain tärkeää mainitsematta.

Väärät Pilatuksen asiakirjat.

Koska Pilatuksen asiakirjoja pidettiin kristittyjen keskuudessa luotettavina ja pätevinä todisteina, kristinuskoa vastustava keisari Maximinus antoi vuonna 311 laatia väärennetyt asiakirjat, joiden tarkoituksena oli saattaa aidot asiakirjat epäilyksen alaisiksi. Kirkkohistorioitsija Eusebius kirjoittaa:
  "Kun oli sommiteltu eräitä vääriä Pilatuksen asiakirjoja, joissa puhuttiin Vapahtajastamme ja jotka olivat täynnä kaikenlaisia häväistysjuttuja Kristusta vastaan, levitettiin näitä keisarin suostumuksen mukaan ympäri keisarikuntaa, ja erityinen keisarillinen käsky, jota jokaisessa kaupungissa ja kaikissa maakylissä kuulutettiin, määräsi, että näitä mainittuja asiakirjoja oli kaikkialle levitettävä, niitä oli suuret joukot jätettävä jokaiseen kouluun, niin että oppilaat saisivat käyttää niitä lukukappaleina sisälukua harjoitellessaan.
  Melkein samaan aikaan käski eräs hallituksen virkamies Dur, niin kuin roomalaiset häntä nimittivät, Damaskossa, Foinikiassa, ottamaan kiinni torilta muutamia huonomaineisia naisia. Kidutuksella uhaten hän pakotti heidät antamaan vasiten selvityksen, että he kerran olivat olleet kristityitä, ja että he tiesivät muutamia salaisia, rikollisia toimituksia, joita heidän uskolaisensa silloin käyttivät, sekä että he vielä kirkoissaankin harjoittivat törkeää irstaisuutta ja muita häpeällisiä töitä. Nämä väärät tiedot hän lisäsi noihin vääriin Pilatuksen asiakirjoihin ja lähetti ne semmoisina keisarille, joka heti käski, että nämä asiakirjat oli julkaistava joka kaupungissa ja kaikissa suuremmissa maakylissä."

Kristuksen kuolemantuomio.

Vuonna 1800 löydettiin jonkin matkaa Roomasta koilliseen sijaitsevasta Aquilasta, hebreankielista tekstiä sisältävä kuvataulu. Tekstin todettiin olevan jäljennös Jeesuksen virallisesta kuolemantuomiosta. Tauluja on ilmeisesti ollut useampia, koska sen kääntöpuolella oli kirjoitus: Samanlainen taulu on lähetetty joka suvulle. Teksti kuuluu käännettynä:

Lähteitä:
Apokryfiset evankeliumit, suom. J. Seppälä, 1979
Huuhtanen, Marjanen, Uro: Tuomaan evankeliumi, 1992
Pontius Pilatus, Viralliset asiakirjat, toim. M.O. Mattila 1975
Ultra 2/96

Osa 1. Juutalaiset apokryfikirjat: